Kirjallisia mainintoja Hotilankosken myllystä on mm. suunnitelma vuodelta 1921, jossa kerrotaan myllyn muuttamisesta vesivoimalaitokseksi ja myllyn oikeuden saamista vuonna 1794. Vesirattaalla käyvä mylly oli tällöin pantu verolle tullimyllynä kuninkaallisen kamarikollegion päätöksellä. Tullimylly oli ammattimaiseen jauhatustoimintaan suuntaava mylly, jossa oli vakinaiset palkatut myllärit. Nämä möivät viljaa sivullisille korvausta eli ”tullia” vastaan, josta nimitys tulee. Kamarikollegio on Ruotsin vanhimpia keskusvirastoja, jonka tehtävä oli hoitaa valtion varojen hallintoa.
Mylly on alun alkaen ollut osa Koskipään kartanoa. Vuonna 1922 tammikuussa Koskipään kartanosta erotettiin Hotilan mylly isojaossa Hartolan Meijeri Oy:lle. Saman vuoden marraskuussa Hartolan kunta osti myllyn 200 000 mk:lla.
1930 –luvulla mylly muutettiin sähköä tuottavaksi. Elokuussa 1939 Kalle ja Lempi Stylman ostivat myllyn kunnalta 210 000 mk:lla. Tästä eteenpäin myllyllä on ollut saha- ja pajatoimintaa, viljan jauhatusta, sähköntuotantoa ja pärehöyläystä sekä valmistettu mm. kattohuopaa. Kalle ja Lempi Stylmanin kuoltua 1974 mylly periytyi suvussa Matti ja Hilkka Stylmanille.
1970 –luvun loppupuolella sähköntuotanto muille talouksille lopetettiin, mutta tuotanto omaan käyttöön säilyi yhä. Tällöin myös viljan jauhamistuotanto väheni. Matti ja Hilkka Stylman ovat pitäneet myllyn kunnossa tähän päivään asti kunnostaen ja korjaten sitä tarpeen mukaan. Matti on myös kerännyt myllyyn kaikenlaista vanhaa ja kulttuurihistoriallista esineistöä sahdintekovälineistä ja puusepän työkaluista aina sähköntuotannossa tarvittaviin laitteisiin ja työkaluihin.
Matti Stylmanin kuoltua 2011, myllyn omistajuus siirtyi jälkeläisten perustamalle Yhtymä Stylmanille. Vuoden 2016 alussa perustettiin Hotilan Mylly ry. jonka tarkoitus on pitää mylly ja sen lähialueet kunnossa, sekä pitää yllä kotiseutukulttuuria.
Nykyään ei mylly enää tuota sähköä ollenkaan, vaikka sekä sähköntuotanto ja viljan jauhanta olisi mahdollista edelleen. Pärehöyläkin on muuten kunnossa, mutta siihen tarvittava vesiratas on rikkoutunut. Miljöö on kuitenkin säilyttänyt alkuperäisen ilmeensä tähän päivään saakka.